Sunnuntaisin kirkonmenojen jälkeen kokoonnuttiin Suomulan rantaan, Narikkarantaan, joukolla juomaan kirkkokahvit. Se oli juhlahetki, jota varten jokainen oli yrittänyt varata ainakin muutaman kymmenpennisen. Täysinäiset kahvikupit ja suuret nisut tekivät kauppansa. Vuosisadan vaihde (1800-1900 -lukujen) ja alkukymmenet olivat Narikkarannan kukoistusaikaa. Laivat, moottoriveneet, uudet tiet ja autot vähensivät hiljalleen sen merkitystä ja niin tämä Suomussalmen ja koko ylä-Kainuun omaleimainen kesäinen kokoontumispaikka siirtyi muistojen joukkoon jo ennen sotia.
Tarina: Götha ja Reima Rannikko, kotiseutumuseon aineisto
Katso täältä lisää kuvia ja tietoja Narikkaranta tapahtumasta.
