Kärppy ja Nalli

Kärppy ja Nalli

KärppyKärppy on poro, joka on sitkeytensä ja oveluutensa ansiosta selvinnyt Kainuun karuissa oloissa. Se jäi aikoinaan asumaan Suomussalmen Siikaniemeen lappalaisten siirtyessä pohjoisemmaksi. Myöhemmin niemeen rakennettiin paikkakunnan ensimmäinen kirkko, niemeä ryhdyttiin kutsumaan Kirkkoniemeksi.

Omissa oloissaan viihtyvä Kärppy sai ennen seuraa kirkonmenoihin osallistuneista asukkaista. Kirkkoväki lakkasi kuitenkin käymästä niemessä, kun kirkko paloi vuonna 1939. Vuosikymmenet vaihtuivat ja niemen kärjessä oli kovin rauhallista…

Kunnes 1960-luvulla siellä alkoi ravata ihmisiä jotka kuuluivat suunnittelevan paikalle museota. Museota! Mikä ihmeen asia se oli? Hän tiesi mustikan ja metsämansikan, mutta museo sanaa ei Kärppy ollut kuullut koskaan sanottavan!

Museon rakentamisen aikana Alanteen talon mukana alueelle muutti uusi asukki, Nalli Naavaparta. Nalli oli tullut aikoinaan Alanteen taloon laukkukauppiaan tuohikontissa. Se tipahti matkasta, kun laukkukauppias kiirehti aamun sarastaessa jatkamaan matkaansa vesiteitse kohti Oulua. Nalli oli hieman ujo ja arka, eikä uskaltanut lähteä muiden kauppiaiden matkaan, ja näin se jäi asumaan Alanteen taloon. Talossa oli ennestään jo iso perhe ruokittavana ja ongelmat kärjistyivät, kun emäntä löysi Nallin napostelemasta salaa pullataikinaa. Emäntä hermostui ja työnsi Nallin hirsien väliin lämmikkeeksi.Nalli Naavaparta

Nalli kurkki talon hirsien lomasta pitkän aikaa ja toivoi että joku pelastaisi hänet pois sieltä. Talossa riitti vilskettä ja vilinää monta sukupolvea eteenpäin, kunnes väki väheni ja talo tyhjeni. Lopulta iso hirsirakennus purettiin ja siirrettiin Suomussalmelle perustettuun kotiseutumuseoon. Hirsien purkamisen yhteydessä Nalli vapautui, mutta oli niin tottunut viettämään aikaansa tuttujen hirsien parissa, että se muutti talon mukana uuteen paikkaan.

Nalli päätti jäädä vahtimaan taloa ja ympäristöä muiden metsän eläjien kanssa. Kesäisin Nallilla on kädet täynnä työtä, kun talon lattiat narisevat väenpaljoudesta. Muuttaessaan vuonna 1967 museolle löysi hän itselleen oman kotikolon maakellarista. Päivisin ja öisin Nalli vahtii alueen rakennuksia, museon esineistöä ja katsovat että niistä pidetään huolta. Nalli kuvittelee olevansa museon emännän apuri ja haluaisi pitää aina hallussaan museon avainnippua. Museon emännällä on kaikki avaimet museon rakennuksiin, avaimia on lähes kaksikymmentä!

Kirkkoniemen alueella sijaitseva kelottunut naavapuu oli Nallille tärkeä. Hän tykkää naavaparrastaan. Naavaparran kasvu vaihteli ilmanlaadun mukaan. Mitä puhtaampi ilmanlaatu oli, sitä pidemmäksi Nallin naavaparta kasvoi. Kauan sitten ilmanlaadun ollessa paljon puhtaampi, kasvoi parta niin pitkäksi, että sitä piti alituiseen leikata. Valitettavasti ilmanlaatu heikentyi ja Nallin parta kasvoi huonommin. Välillä se kaipasi komeaa pitkää partaansa. Naavaa kasvavat puut muistuttivat Nallia nuoruusvuosista, jolloin naavaa liehui tiheämmin puiden oksilla.

Tutustu Nallin ja Kärpyn touhuihin museon tehtäväratojen avulla. Ohjeet seikkailuun saat pääsymaksun maksamisen yhteydessä.

Kärpyn ja Nallin tarina: Tiina Helttunen, Tarinat eloon! –hanke. Nallin ja Kärpyn alkuperäinen kuvitus Tuula Heikkinen, Työpaja Hanslankarit, 2016. Nallin ja Kärpyn 3D-mallinnus ja animointi Aapo Manninen ja Elias Salonen, Kainuun ammattiopisto, 2016
Tarinan editoimiseen osallistuivat: Ulla Schroderus ja Seija Rannikko