Museon tarina

Suomussalmen kotiseutumuseon tarina

Yhteiskunnan muuttuessa 1900-luvun kuluessa maaseudun perinnetavat ja ennen käytössä olleet käyttöesineet alkoivat jäädä unholaan. 1950-luvulla suomussalmelaiset opettajat alkoivat kerätä erilaisia esinekokoelmia esimerkiksi kouluille. Opettajat Martti Manner, Heikki Tiainen ja Martti Väisänen keräsivät kouluille sodalta säästyneitä vanhoja esineitä. Museon esineistöä kartutettiin myös kansalaiskeräyksellä, jonka järjesti Pohjois-Karjalan Osakunnan kotiseututkimustoimikunta.

Myöhemmin museon esineistö on karttunut yksittäisten ihmisten tekemillä lahjoituksilla. Luetteloituja esineitä löytyy museon kokoelmasta jo lähes tuhat kappaletta. Laajin yhtenäinen esineistö saatiin museolle 1980-luvulla, kun Suomussalmen kunta osti seppä Härkösen perikunnalta Hermanni Härkösen käytössä olleen pajan esineistöineen.

Museon esineiden lisäksi museolle tarvittiin entisajan elämäntyyliä edustavia rakennuksia. Alunperin museoalueen suunnitelman laati Pohjois-Pohjanmaan museon amanuenssi Kimmo Paulaharju. Museoalue on matkan varrella laajentunut uusien rakennusten ja käyttötarpeiden myötä. Museoalueen rakentuminen nykyisen kaltaiseksi kesti useita vuosikymmeniä.

Museon päärakennukseksi valikoitui Eemeli, Eeru ja Einari Heikkisen lahjoittama Alanteen talon päärakennus, Alanteen pirtti. Vienaan kulkevan vesireitin varrella, Alanteen järven rannalla sijainnut suurikokoinen savupirtti ja kammari-siipi siirrettiin museon päärakennukseksi. Myöhemmin museolle on siirretty hirsirakennuksia ympäri pitäjää, ne kaikki kertovat vuosisatoja vanhoista hirsirakentamisen perinteestä ja menneen ajan ihmisten elämäntavoista.

Alpo Manninen luhtiaitta 1970-luvulla
Kotiseutumuseon luhtiaitta on siirretty museolle Kiannanniemen Männiköstä. Kuva on 1970-luvulta. Kuva: Alpo Manninen
Allo Manninen museo 1970-luvulla
Kotiseutumuseon päärakennus Alanteenpirtti 1970-luvulla. Talo oli vielä tuolloin kuusien ympäröimä. Kuva: Alpo Manninen

Kotiseutumuseon perustamispäätös tehtiin kunnanvaltuustossa syyskuussa vuonna 1965 ja museotoimintaa alkoi suunnitella perustettu museotoimikunta. Suomussalmen seurakunta lahjoitti Kirkkoniemen kärjen kotiseutumuseon käyttöön ja varoja museon perustamiskustannuksiin. Kotiseutumuseo avattiin yleisölle kunnan 100-vuotisjuhlien yhteydessä 12.10.1967. Kirkkoniemessä sijaitsee museoalueen lisäksi Suomussalmen vanhan kirkon rauniot, sekä sisällissodassa kaatuneiden muistomerkki.

Museota on kehitetty vuosikymmenten aikana maltillisesti. Vanhan ajan tunnelmasta on haluttu pitää kiinni ja museolle ei ole esimerkiksi tehty sähköjä. Kesäkauden aikana museolla asustelee monenlaisia eläimiä, jotka ovat etenkin lasten keskuudessa suosittuja. Erilaiset toiminnalliset tehtäväradat ovat tulleet museolle jäädäkseen. Museon tapahtumat ovat keränneet parhaimmillaan satoja osallistujia. Suosittuja tapahtumia ovat olleet lastenpäivä ja rosvopaisti-illat, sekä museon juhannusjuhla. Museoalue on toiminut myös teatteriesitysten näyttämönä.

lastentapahtuma-on-yksi-kotiseutumuseon-kesan-kohokohdista-seija-rannikon-esittama-maalaishiiri-kaupunkilaishiiri-naytoksen-tunnelmaa-kesalla-2016
Kuvissa on meneillään suosittu Maalaishiiri-Kaupunkilaishiiri näytös museon lastenpäivänä kesällä 2016. Näytelmää esittää Seija Rannikko. Kuva: Tiina Helttunen
lastentapahtumassa-kesalla-2016-riitti-vilsketta-ja-vilinaa
Lasten päivässä koko perhe pääsee nauttimaan museon ympäristöstä ja vuosittain vaihtuvasta ohjelmasta. Kuva: Tiina Helttunen

Ympäröivä luonto ja puut ovat olennainen osa museon metsämäistä tunnelmaa. Vuosikymmenten aikana museon piha on muuttunut avoimemmaksi alueeksi, kun puita on kaadettu ja myrskyt ovat tehneet tuhojaan. Museon rakennuksia korjataan vuosittain pienin ja isoin toimenpitein. Esimerkiksi museon hirsirakennusten päre- ja malkakattojen, sekä hirsikertojen uusinta on osa kulttuurihistoriallisesti arvokkaan ympäristön säilyttämistyötä. Museon esineistön vaaliminen ja menneisyyden tarinoiden kertominen on osa arvokasta kotiseututyötä.

Lämmin kiitos kaikille kotiseutumuseon vaalimiseen osallistuneille henkilöille. Erityiskiitos vuosikymmenten aikana olleille museoemännille, sekä heidän kesätyöläisilleen, jotka vaalivat päivittäisessä työssään arvokasta kulttuuriympäristöä omalla työllään ja pieteetillään.

Näillä eväillä museon on hyvä jatkaa tulevaisuuteen, uudistuen mutta myös perinnettä ja vanhaa kunnioittaen.

Terveisin kotiseutumuseon väki