Alanteen talo

Museon päärakennus Alanteen talo on siirretty paikalle Alanteenjärven rannasta. Talon paikka oli Emäjoesta Vuokkiin ja Vienaan vievän vesireitin alussa. Vesireitit olivat menneinä vuosisatoina tärkeitä liikkuville ihmisille. Suomussalmelta pääsi vuosisatoja sitten vesiteitä pitkin Ouluun, merelle saakka. Keväisin ja kesäisin tämä Alanteen talon ohi kulkeva vesireitti oli vilkkaassa käytössä ja talo oli suosittu yöpymispaikka kulkijoille. Keväisin Vienasta saapui noin 20 venekuntaa kerrallaan taloon, josta Alanteen miehet laskivat heidän veneensä alaspäin Emäjoen koskia. Vienan runomiesten tarinat täyttivät suuren savupirtin iltaisin kun kulkukauppiaat lepäsivät pirtissä.

Pirteissä tehtiin monipuolisesti erilaisia käsitöitä. Vuodenajat vaikuttivat siihen milloin ja mitä kulloinkin tehtiin. Alanteen pirtissä on esillä rukki ja kangaspuut jotka kuuluivat useimmiten suurempien pirttien kalustoon. Anna-Reetta Seppäsen haastattelusta voit kuulla kuinka villaa käsiteltiin ja millaisia tekstiilejä 1900-luvun alkupuolella käytettiin.

Museon rakentamisen yhteydessä pirttiin rakennettiin uuni, joka lepää hirsisen kehyksen päällä. Kuuma rautapata nostettiin patapölkyn päälle ruokapöydän viereen, josta ruokaa annosteltiin suurelle perheelle. Ruoka-astioina käytettiin puisia kulhoja ja lusikoita, Anna-Reetta Seppänen kertoo miten puuastiat pestiin.

Katso täältä lisää tietoa Alanteen pirtistä.

Kertomus villan käsittelystä ja tekstiileistä 1900-luvulla, kesto 8:26
Kertomus puisten astioiden käytöstä ja astioiden pesusta hiekalla, kesto 5:57
Kertoja: Anna-Reetta Seppänen, os. Moilanen, s. 6.2.1919, Puolangalla, emäntä
Tallentaja: Alfthan Kaarina, 1972
Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Kansanperinteen arkisto