Maitohuone

Kunnollista maidon käsittelyä varten oli erityisesti karjantaloissa erillinen maitohuone. Mikäli talossa ei ollut erillistä maitohuone-rakennusta, sijaitsi maitohuone keittiön tai navetan yhteydessä.

1800-luvulla maito lypsettiin lehmistä käsin puiseen yksikorvaiseen kiuluun, tavallisesti kaksi kertaa päivässä. Jokaisen lypsykerran jälkeen astiat ja siivilät piti pestä ja maito piti jäähdyttää. Sanottiin, että hyvällä lypsäjällä oli menekkiä avioliittomarkkinoilla, sillä hyvä lypsäjä hoiti karjansa hyvin ja näin oletettavasti myös kotinsa. Lypsämään opettelu alkoi alle kymmenvuotiaana, mutta viimeistään rippikouluiässä taito piti olla hyppysissä. Käsin lypsämisen jälkeen maito kaadettiin kiulusta kaatonokalliseen suurempaan kiuluun ja puhdistettiin laskemalla siivilän läpi korvoon. Maito säilytettiin ja piimitettiin matalissa viiliastioissa, valmis piimä säilöttiin korvoihin, piimäsaaveihin. Kerma kuorittiin lusikalla ja voi valmistettiin kirnussa. Astiat oli tehty puusta, tuohesta tai savesta ja ne oli pestävä käytön jälkeen huolellisesti.

Kotiseutumuseon maitohuone oli alunperin Suomussalmen Käpylästä.

Lähde: Kotiseutumuseon aineisto, Sirkka-Liisa Ranta, Naisten työt, pitkiä päiviä, arkisia askareita, 2012
Aution talon maitokamari Kiannalla. Kuva: Samuli Paulaharju, 1916, museovirasto
Aution talon maitokamari Kiannalla. Kuva: Samuli Paulaharju, 1916, museovirasto