Navetta

Museon navetta on tyyliltään niin sanottu luontinavetta. Rakennus koostuu navetasta, katoksesta, sekä rehuladosta. Luontinavetassa lehmät seisoivat suurinpiirtein oman pituutensa mittaisissa parsissa, eli hinkaloissa. Parsien ja lattian väliin jäävästä matalasta latantakourusta eläinten jätteet luotiin päivittäin tunkiolle navetan peräseinällä olevan lantaluukun kautta. Lehmät sidottiin paikoilleen kytkyellä, (kytkyimellä), joka oli joko yksinkertainen vitsalenkki tai närepuusta taivutettu poikkittaisilla sulkimella varustettu luokki. Vasikoita ja sikoja pidettiin pienissä karsinoissa.

1800-luvulla maito lypsettiin lehmistä käsin puiseen yksikorvaiseen kiuluun, tavallisesti kaksi kertaa päivässä. Museon navetan ulkoseinällä on teline, jossa pestyt astiat kuivattiin. Navetat olivat aiemmin naisten valtakuntaa, ”Isännän silmä pellon höystää, emännän askel karjan lihottaa” kuuluu vanha sanonta. Lehmiä pidettiin ennen kaikkea lannan vuoksi, maidon määrä riippui käytettävissä olevan ruoan määrästä. Maito ja maitotaloustuotteet olivat erityisesti kesäajan herkkuja.

Museon navetta on vuodelta 1929 ja se on  siirretty museolle Suomussalmen Selkoskylältä.

Lähde: Toivo Vuorela. Suomalainen kansankulttuuri, 1975. Suomussalmen kotiseutumuseon aineisto

navetta_pieni2

Kuvissa kotiseutumuseon navetta ja maitohuone
kuvat: KAO Suomussalmen museoprojekti