Pyyntiaitta

Museon pyyntiaittaan on koottu metsästykseen ja kalastukseen liittyviä välineitä. Metsästys oli 1800-luvulla tärkeä elinkeino Kainuussa. Riistaa pyydystettiin rihmoilla, liskuilla, satimilla ja ampumalla. Ampuma-ase oli kallis ja siitä pidettiin hyvää huolta. Kalastukseen käytettiin apuna esimerkiksi verkkoja, rysiä, ahramia, onkia ja haaveja. Kiinteän asutuksen levitessä Kainuuseen kalastus oli yksi omavaraistalouden kulmakivistä. Kalastuskausien työrytmi nivoitui osaksi muita maaseudun töitä. Ammattikalastatus voimistui 1800-luvulla meri- ja jokialueilla, sekä vuosisadan lopusta alkaen järvialueilla.

Kalaonnea voitiin toivoa taikojen avulla: “Jos tahtoo saada paljon kaloja rysällä tai nuotalla, niin mentäessä ensimmäisen kerran nuotalle tai rysän vientiin otetaan rannasta tervapuuta, jota vesi on kuljettanut. Veistään siitä kolme lastua ja sytytetään palamaan. Kostutetaan nuotta tai rysä ja kuljetetaan tulisia lastuja kolme kertaa nuotanperän tai rysän läpi ja lastut viskataan jalkojen välistä järveen. Ensimmäisen kalan saannin jälkeen se katkaistiin keskeltä kahtia ja nakataan sen pääpuoli maalle ja pystöpuoli veteen, kyllä sitten saapi paljon kaloja.”

Verkon laskija saattoi myös sylkeä veteen ja sanoa: “Mene mustana mutahan, nouse maalle valkeana.”

Teksti: Suomussalmi, 1968, Matti Väisänen, Taikoja, loitsuja ja uskomuksia
http://www.kalastusmuseo.fi/kalastuksenhistoriaa/historiaa.html

pyyntiaitta_pieni1

Seppä Härkönen kertoo, kuinka hän kerran pyydysti 40 pyytä, kesto 7:41
Kertoja: Einari Hermanni Härkönen, s. 28.10.1893 Paltamossa, seppä
Tallentaja: Alfthan Kaarina, 1972
Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Kansanperinteen arkisto