Vaateaitta

Maalaistalossa vuodenkierto rytmitti eri aikoihin sijoittuneet erikoistehtävät. Vuoden loppu ja sydäntalvi olivat sisätöiden aikaa. Pellavan ja villan kehruu ja kankaiden kutominen oli naisten työtä. Niitä tehtiin aina kun muilta askareilta ehdittiin. Naimaikään mennessä tyttöjen piti osata kädentaidot niin, että hän osasi työstää “villat lampaan selästä miehen selkään.” Kangaspuissa syntyi talven mittaan lakanakankaita, vaatetekstiileitä, verhoja, mattoja ja seinätekstiilejä. Vuode- ja sisustustekstiilien lisäksi kotona kudottiin kankaat lähes kaikkiin perheenjäsenten käyttötekstiileihin alusvaatteista päällystakkeihin ja pyhähameisiin yleisesti 1800-luvun lopulle saakka. Maalaisnaisen arkipuku muodostui vielä vyötäröhameesta, paidasta ja röijystä. Vaatteiden suojana toimi esiliina, essu, joita saattoi varallisuuden mukaan olla erikseen arki- ja juhlakäyttöön. Pääliina oli oleellinen osa naisen pukeutumista, avioituessaan nainen piilotti hiuksensa hunnun, liinan tai muun päähineen alle. Tapojen mukaan vain nuorella naimattomalla naisella sallittiin kulkea hiukset hajalla ja päätänsä peittämättä. Miehet käyttivät myös yleisesti päähinettä, lakkia, joita oli monen mallisia riippuen vuodenajasta ja kantajan yhteiskunnallisesta asemasta. Vaatteina miehet käyttivät arkipaitaa ja housuja. 1800-luvulla yleistyi liivin käyttö, niitä oli erikseen kesä- ja talvikäyttöön, sekä arki- ja pyhäpäiviksi. Paidan ja liivin päällä käytettiin tarvittaessa röijyä, eli takkia.

Lähde: Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri, 1975. Sirkka-Liisa Ranta, Naisten työt, pitkiä päiviä, arkisia askareita, 2012
vaateaitta_pieni1
Suomussalmelaisia Kajaanin markkinoilla vuonna 1902. Kuva: M. Renfors, museovirasto
vaateaitta_pieni2
Ylikiimingässä otettu kuva pojasta aitan edessä vuonna 1876. Kuva: John Björkman, museovirasto
Kertomus entisajan vaatteiden tekemisestä ja hiustyyleistä 1900-luvun alussa, kesto 6:47
Kertoja: Anna-Maarit Seppänen, s. 6.2.1910 Puolangalla, emäntä
Tallentaja: Alfthan Kaarina, 1972
Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Kansanperinteen arkisto