Savusauna

Vanhan suomalaisen saunan perustyyppi on neliseinäinen hirsirakennus jossa ovi on päätyseinällä. Museon saunan edessä on katosta jatkettu katos. Tulipalovaaran takia saunat sijaitsivat etäämmällä rakennuksista. Saunan sydän on kiuas, joka sijaitsee oven pielessä vasemmalla. Kiuas ladottiin erikokoisista kivistä ja tulipesä tehtiin holvaamalla. Kivikiukaan alimmaksi ladottiin isoimmat ja päälle pienimmät löylykivet. Lämmittäessä savu tulvi sisään uunin suusta, kiukaan löylykivien raoista ja poistui raolleen avatusta ovesta tai seinässä olevasta aukosta. Museon savusaunassa on seinien väliin asennetut lauteet.

Saunaa on pidetty Suomessa pyhänä paikkana. Siellä ei sopinut riidellä, eikä kiroilla, ei mainita jumalan nimeä, eikä laulaa hoilottaa. Suomessa on säilynyt vanha tapa käyttää koivunoksista valmistettua vastaa saunomisen yhteydessä. Vettä ei tarvittu saunomisessa niin paljoa kuin nykyään. Vihtomisen ja hikoilun jälkeen peseydyttiin kylmällä vedellä tai lumihangessa kierimällä. Pesuvesi lämmitettiin tarvittaessa kiukaan kivien päällä.

Vuonna 1982 museolle luovutettu savusauna on rakennettu vuonna 1940. Savusaunan luovuttivat Hannes ja Kaisa Hulkkonen Suomussalmen Piispajärven Lehdosta.

Museon saunaan liittyy Vasara Mantan tarina. Lue Vasara Mantan elämäntarina täältä.

savusauna_pieni1

Pyykinpesua rapulitynnyrillä, pyykin liuottamista ja kuivaamista, kesto 3:18
Kertoja: Anna-Reetta Seppänen, os. Moilanen, s. 6.2.1919, Puolangalla, emäntä
Tallentaja: Alfthan Kaarina, 1972
Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Kansanperinteen arkisto
Teksti: Toivo Vuorela, Suomalainen kansankulttuuri, 1975. Suomussalmen kotiseutumuseon aineisto